Koko rakentamisen ajan etupihamme on ollut täynnä rakennustarvikkeita. Tyhjiä maali- ja saumausainepurkkeja, lautapinoja, pressukasoja, laastisäkkejä, lecaharkkoja, tiilienkappaleita, betonimylly ja sen vieressä moskakasoja jne. Vuoden verran olemme jo asuneet tässä talossa, mutta koska rakentaminen on tietenkin jatkunut samalla, näkymä olohuoneen ikkunasta on ollut melko surkea.
Torstaina tontillemme tuli kaivinkone ja sitten laitettiinkin hulinaksi. Ensimmäisenä siivottiin kadun vierusta tulevaa työpistettä varten. Työ jouduttiin aloittamaan kaivamalla maasta ylös valtavan kokoinen kivi, noin 1,5 x 1,5 m. Sen jälkeen kaivinkone kuori rikkaruohot alueelta pois, laitoimme suodatinkankaan ja hiekat siihen päälle. Sitten kaivinkone siirsi lecaharkot ja laastisäkit tälle alueelle ja sitten siihen tuotiin betonimylly ja muut tarvikkeet.
Lyhyen hetken aikaa kadunvierusta näytti todella siistiltä – nyt siinä on pari päivää pyöritetty myllyä ja pilkottu tiiliä, joten se näyttää taas ihan tavalliselta rakennustyömaalta 🙂
Kun kadunvierusta oli saatu valmiiksi, kaivinkone tasoitti etupihaa soralla ja nosti etupihalta multakasan oikealle kohdalle. Ylös nostettu kivi lohkesi muutamaan aika hyvän kokoiseen palaan, jotka nostettiin myös etupihalle odottamaan pengerryksen tekoa. Vaikka tonttimme on vain loiva rinnetontti, on sen korkeuserojen tasaaminen aiheuttanut melkoista päänvaivaa. Onneksi omalta pihalta on löytynyt enemmän kuin tarpeeksi kiviä, joiden avulla pihalle on saatu tehtyä pengerryksiä ja tasaisia alueita. Muuten pihamme olisikin pelkkää alamäkeä.
Sitten siirryttiin repimään kaadetun pensasaidan kantoja ylös ja kuorimaan maata pahimmista rikkaruohoista. Pensasaitataimet saadaan vasta syyskuussa, joten minulla on hyvää aikaa vähän tarkempaan rikkaruohojen karsimiseen. Säästimme vanhan pensasaidan seasta löytyneet tuomen. Sen lähialue täytyy valitettavasti siivota käsin, kaivinkoneella voi tulla liikaa vaurioita.
Tässä vaiheessa iltaa kello alkoi olla jo niin paljon, että päätimme säästä loput kannot ensi viikolle ja lopetella päivän työt. Kaivinkone lähti kotiin ja me teimme miehen kanssa viimeisen kierroksen pihalla – ja teimme samalla melko karmean löydön. Kukaan ei muistanut, että etupihan hiekkakasan vieressä oli pääviemärin tarkistusputki. Hiekkaa siirrettäessä se oli mennyt rikki ja siinä päällä oli melkoinen kasa hiekkaa. Hiekkaa oli valunut pääviemäriin ja tukkinut sen. Siis ei vessaa, suihkua tai yleensä ottaen veden valutusta viemäriin loppuiltana eikä mitään tietoa, kuinka nopeasti loka-auton saa seuraavana päivänä paikalle.
Viemärin tukkeutumisesta huolimatta päivän työpanos oli plussan puolella. Näkymä olohuoneen ikkunasta oli aivan erilainen kuin vielä aamulla.
Seuraavana aamuna syöksyin innoissani pihalle tasoittamaan tulevan nurmialueen ja kylvämään nurmikon siemenet. Tämän jälkeen kannoin vielä puutarhakalusteet etupihalle. Ne saavat nyt muutaman vuoden olla ihan vaan siinä soran päällä ja sitten joskus tulevaisuudessa etupiha mahdollisesti laatoitetaan. Ennen puoltapäivää Eerola Yhtiöiden loka-auto kävi avaamassa viemärin ja tämäkin asia oli hoidettu kuntoon.
Valitettavasti kadulta on ihan suora näkymä etupihallemme. Pensasaidan kasvaminenkin kestää useampia vuosia, joten joudun keksimään jotain muuta näköestettä, ettei kadulta näe suoraan oleskelualueellemme. Ensi viikolla toivottavasti saan etupihan pengerryksen tehtyä, mullat tilattua ja kasvit istutettua. Siihen mennessä täytyy keksiä, millaisen näköesteen teen kadulle päin.
Sadun satoa 