Rhodot ja Atsaleat

Tähän aikaan kesästä alppiruusut ja atsaleat ilahduttavat kukillaan. Ja mikä parasta, ne kukkivat hieman eri aikaan, joten pihalla on ollut jo parin viikon ajan kukkaloistoa.

Ensimmäisenä kukintansa aloittaa Gentinatsalea ’Kullannuppu’, joka tässä epäselvässä kuvassa on oikealla puolella oleva keltainen kasa.

Sitten on vuorossa Nukka-alppiruusu ’Hellikki’.

Samanaikaisesti Hellikin kanssa kukkii Kelta-alppiruusu ’Vieno’. Vieno sai alkukeväästä pahoja aurinkovaurioita, sillä tonttimme vierestä kaadettiin metsä ja Vieno saa nyt liikaa aurinkoa. Yritän ensi keväänä muistaa laittaa paremmat suojat.

Revontuliatsalea ’Mandarin Lights’ on mielestäni kaikkein kaunein. Se on selkeästi jonkin värinen, ei siis mikään pastelliväri.

Turkinalppiruusu ’Marcel Menard’ omaa aivan mielettömän upeat liilat kukat. Näitä olisi pitänyt ostaa enemmän.

Tänä vuonna Alppiruusu ’Roseum Elegans’ on ensimmäistä kertaa kukassa.

Tänä vuonna Puistoatsalea ’Ruususen uni’ kukkii ensimmäistä kertaa. Harmi, että se tuli istutettua ’Roseum Elegans’ alppiruusun viereen, sillä se syö tämän kukan värit. Täytyy katsoa tarpeeksi läheltä, niin huomaa ruususen kauneuden.

Myös Marjatanalppiruusu ’Mikkeli’ kukkii ensimmäistä kertaa. Pieni pettymys, täytyy myöntää. Kukkanuput ovat selkeästi vaaleanpunaiset, mutta avautuneet kukat ovat miltei valkoiset. Vähän liian laimeat minun makuuni.

Elävää ja kuollutta kasvustoa

Kevät – säiden perusteella täysi kesä – on edennyt niin pitkälle, että olen päässyt tekemään pihalla inventaariota talven aikana kuolleista kasveista. Niitä on valitettavan paljon, mutta onneksi mukaan mahtuu myös paljon kasveja, jotka voivat hyvin ja kukkivat ensimmäistä kertaa istuttamisen jälkeen.

Olen ostanut tänne tontille monta alppiruusua, vähintään 15 kappaletta. Niissäkin on käynyt melkoinen kato, ulkomaalaisista alppiruusuista 5 kappaletta on ihan raatoja, vain rungot jäljellä. Suomalaiset pärjäävät muuten hyvin, mutta pari Hellikkiä on nyt liian aurinkoisessa paikassa, kun tonttimme viereinen metsä kaadettiin viime syksynä.

Kaksi kuollutta Royal Butterfly alppiruusua

Viisi hyvin pärjäävää Mikkeli alppiruusua

Vieno alppiruusu ensimmäistä kertaa kukassa

Kuolleet Royal Butterflyt olivat pettymys, sillä Royal alppiruusuissa on yhdistetty suomalaisten ja keskieurooppalaisten alppiruusujen geenit, joten toivoin niiden pärjäävän paljon paremmin. En kuitenkaan luovuta vielä, ostin kuolleiden alppiruusujen tilalle Royal Rosy alppiruusut, joissa on yhdistetty Hellikki ja Koichiro Wada lajikkeet. Nyt kun vieressä ei enää olekaan metsää, tämän alppiruusun pitäisi sopia aurinkoiseen ja puolivarjoiseen paikkaan.

Royal Rosy alppiruusuja kuolleiden tilalle

Mitä tässä kuvassa näkyy? No ei paljon mitään… Tässä pitäisi olla keijunmekkoa, mutta jostain syystä en saa tällä tontilla keijunmekkoa kasvamaan. Niitäkin on tänne ostettu useampi kappale ja sijoitettu kolmeen eri kasvupaikkaan. Todella nihkeästi kasvavat ja vain kolme kasvia talven jälkeen sinnittelee hengissä. Edellisellä tontilla ne kasvoivat ihan itsekseen, ilman mitään erityistä hoitoa vuodesta toiseen.

Kuolleita keijunmekkoja

Pikkaisen tuosta edellisestä kuvasta pilkistää kukkiva atsalea. Niiden kukintaa olenkin kovasti odottanut. Kullannuppu ja Mandarin Lights kukkivat kauniisti, mutta Ruususen uni vielä nimensä mukaisesti viivyttelee, siinä on vasta muutama nuppu aluillaan.

Gentinatsalea Kullannuppu

Revontuliatsalea Mandarin Lights

Aikaisemmin, kun asuimme lähestulkoon maaseudulla, jänisvauriot jäivät vähäisiksi. Suojasin vain hedelmäpuut ja mustikkapensaat. Täällä pitäisi nähtävästi suojata kaikki mahdolliset kasvit, sillä ne syövät melkein kaiken minkä suuhunsa saavat. Erityisesti ihmetyttää tämän ruusun kohtalo. Pihallani on (oli?) kaksi punalehtiruusua. Nähtävästi niiden varret eivät ole tarpeeksi piikikkäät, sillä toinen ruusuista on syöty miltei kokonaan. Onneksi ruusun tyveltä näyttää lähtevän uutta kasvustoa tulemaan.

Matalaksi syöty punalehtiruusu

Aika paljon huonossa tilanteessa olevia kasveja, mutta myös mainiosti viihtyviä ja kauniisti kukkivia. Marjapensaatkin ovat ensimmäistä kertaa siirron jälkeen hyvinvoivan näköisiä ja niistä näyttäisi tulevan runsas sato. Tämä ilahduttaa minua suuresti, sillä olin jo ajatellut, että hankin tänä vuonna uudet marjapensaat vanhojen tilalle.

Pihalla työt edelleen jatkuvat. Kaadetun pensasaidan rungot lähtivät juuri maanantaina poltettavaksi. Torstaina pitäisi tontille tulla kaivinkone, joka nostaa maasta ylös pensasaidan juuret, siistii etupihan ja yrittää vielä nostaa yhden suuren kiven pois tulevan roskakatoksen tieltä. Jospa sitä vihdoinkin näkisi olohuoneen ikkunasta muutakin kuin betonimyllyn ja laastikasan 😀